Haimme Minnin (Tallitontun Gael Nala) Nurmijärveltä Anja Karlssonin Tallitontun kennelistä. Minnin matka kuljetusboksissa sujui hyvin, Ensin tyttö itki ja ulisi, mutta ymmärsi pian, että huomiota saa vain kun on nätisti. Pian pentu rauhoittui ja nukkui loppumatkan Tampereelle. Kun pääsimme kotiin, häntä viuhui tiuhaan tahtiin ja vauhti tutkia uutta kotia oli kova. Onneksi olimme valmistautuneet muuttamalla kotiamme mahdollisimman pentuystävälliseksi.

llalla Minni söi reippaasti ja teki esimerkillisesti tarpeensa sanomalehden päälle. Jo illalla Minni otti omaksi paikakseen sille tarkoitetun lattiatyynyn ja nukkuikin siinä lähes koko yön. Muutaman kerran tyttö heräsi yöllä tarpeille ja ulisi hieman. Aamulla menimme ulos ja Minni haisteli innoissaan maastoa eikä edes huomannut kevyttä talutushihnaansa (vau!). Ruokailun jälkeen menimme taas hetkeksi pihalle nuuhkimaan ja Minni teki ensimmäistä kertaa tarpeesa pihalle (ja mä olin tietysti onnesta soikeana, että oikeilla jäljillä ollaan).

Meillä oli hauskaa kun Minni huomasi eteisen peilistä näkyvän "toisen pennun" ja yritti leikkiä sen kanssa :D Onneksi pentu osaa myös rauhoittua ja totisesti nukkuu paljon. Tyttö viihtyy paljon sylissä ja hän yrittääkin kiivetä syliin aina kun sinne haluaa. Olemme päästäneet napakan "Ä-Ä" äänen, jos minni yrittää tehdä jotain sopimatonta ja hienosti tyttö on sen samantien käskystä lopettanut.

Alku on tuntunut menevän todella hyvin ja toivottavasti sama meno jatkuu, vaikka eihän tämän aina kuulukkaan olla ruusuilla tanssimista. Lisäilen vielä muuaman kuvan kun en raaski vielä liikkua pois koneelta, tyttö nimittäin näytti nukahtavan tähän syliini :)