Kävimme eilen Minnin kanssa tutustumassa ystäväni kultaiseennoutajaan, Alliin. Aluksi meidän pikkuinen hieman ihmetteli Allin äänenkäyttöä ja kokoa, mutta pian jo lähes eläkeläinen Alli ja vauva Minni painivat nurmikolla. Minni oli rohkea ja aivan haltioissaan. Häntä viuhasi lujempaa kuin koskaan ja vauhtikin oli niin kova, että parivaljakosta oli vaikea saada onnistuneita kuvia :D Alli makasi kyljellään maassa ja Minni juoksenteli ympärillä välillä "hyökkäillen". Minnin rakastui kultsun häntään ja Allin mahan päällä kiipeilyyn. Lisäksi Minni seurasi uutta ystäväänsä kaikkialle. Pidimme Minniä kuitenkin pitkän fleksin päässä turvallisuuden vuoksi, sillä välillä tyttö innostui juoksemaan mm auton alle. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt menoa haittaavan. Mä olin kyllä todella onnellinen kotimatkalla, kun pikkuinen oli saanut temmeltää oikein sydämensä kyllyydestä ja koko tutustuminen Alliin meni paremmin kuin olisin ikinä voinut kuvitella :)

Minni löysi itselleen "tärkeän tehtävän", omenoiden kantamisen. Neiti nappasi omenan varresta hampaillaan kiinni ja kuljetteli niitä ympäri pihaa. Hassu otus :)